23. toukokuuta 2018

Arvokas aika





Tällä viikolla on pitkästä aikaa ollut aikaa pysähtyä itsensä äärelle - töissä kouluttautumisen - ja kotona puutarhanhoitoon uppoutumisen kautta. Molemmissa puuhissa olen miettinyt aikaa ja omaa suhdettani siihen. Oman puutarhan kautta on helppoa muodostaa käsitystä aikaan pidemmällä, koko pihapiirin olemassaoloon linkittyvään aikaan, sekä aikaan minusta tämän pihapiirin ylläpitäjänä. 

Takapihan vanha omenapuu on innostunut puhkemaan tänä vuonna upeaan kukkaloistoon ja pihapiirin valtavaan koivuun tytön kanssa kiinnittämämme linnunpönttö on saamassa ilmiselvästi uudet asukkaat - viime kesänä saimme ihastella keittiönikkunasta pienten linnunpoikasten lentoharjoituksia kotipöntön ovelta leikkimökin katolle ja takaisin..
Muutama vuosi sitten istuttamani kirsikkapuut tuottivat viime kesänä ensimmäisen satonsa - kolme kirsikkaa ja viime kesänä toteuttamastani pionipenkistä on noussut viime vuotista vahvempia versoja. 

Koskaan ei voi tietää mihin elämä kuljettaa ja mahdanko asua tässä talossa itse vielä vaikkapa kolmenkymmenen vuoden päästä, mutta on hauska leikitellä ajatuksella miltä tämä vanha tupa ja piha mahtaisi silloin näyttää? - ja mahtaako vanha tupa olla silloin vielä kivijalallaan.

Hieman etäämmältä elämää katsellessa alkuviikon raskaat asiat näyttäytyvät elämän mittakaavassa melko pieninä - elämä on tässä ja aika hyvää. Se riittäköön!

Ihanaa viikkoa Sulle !

Ei kommentteja: