16. heinäkuuta 2017

Sielunmaisemaa








Millään en olisi malttanut palata kaupunkiin, mutta arki kutsuu taas huomenna muutamaksi päiväksi. Unelmoin tänään kalliolla istuskellessani suoloisesta mustasta pienestä mökistä, jota ympäröisivät harmaat suloiset terassit ja alas mereen laskevat kalliot. Perheeni ei ymmärrö unelmaani, koska perinteinen perhe arvostaa mökkimatkaa, maalaismaisemaa ja lämmitystä. Minä taas haaveilen karuun saaristolaismaisemaan sijoittuvasta, kesäasuttavasta askeettisesta asumuksesta, jota voisi viileinä kesäiltoina lämmittää perinteisesti kamiinalla. Haaveilen sijoittavani kaminan suurien ikkunoiden eteen, jotta samaan maisemaan mahtuvat sekä meri että tuli.

Haave on aika pieni, mutta kuitenkin hieman liian suuri yhden naisen toteutettavaksi... Mutta ehkä joskus ? 




Ei kommentteja: