23. maaliskuuta 2017

Uusia tuulia

 Viime päivät ovat mennee kuin sumussa. Perjantaina sain työtarjouksen omasta kotikaupungistani, ja kutsun tulla keskustelemaan asiasta tarkemmin heti seuraavana maanantaina. Ja niin minulla oli maanantaina uusi työ, kotikaupungista, yhteisöstä jossa kehittämistyön kerrottiin olevan jopa suotavaa. Kotiin tultuani puhelin soi ja uutta työpaikkaa tarjottiin toisiksiparhaasta kaupungista eli Kuopiosta, mutta sille varsin houkuttelevalle tarjoukselle jouduin sanomaan kiitos ei, vaikka Kuopiota niin paljon Keski- Pohjalaisella sydämelläni rakastankin.

Pian alkava uusi työ toikin sitten mukanaan monenmonta pientä kriisiä, kuten vaatekriisin, hiuskriisin ja verokorttikriisin. Kaksi kolmesta on saatu tässä kohtaa onnellisesti taltutettua, mutta hiuskriisi odottaa vielä taltuttamistaan myöhäisempänä ajankohtana. 

Tällä hetkellä olo on ennen kaikkea onnekas ja onnellinen. Olen saanut toipua fyysisesti melkein entistä ehommaksi, syksyn tapaturman jäljiltä. Tosin tomeraa salillakäymistä ja kotijumppaa vielä jatketaan. Hetken murehdin maailmaa ja työasioiden järjestymistä, ja mietimme perheenä vakavasti muuttoa toisaalle, vaikka meidän tapauksessamme se olisi ollut paluuta meille kaikille tuttuun ja turvalliseen. Surullista olisi kuitenkin ollut pidentynyt välimatka isovanhempien luokse, sekä luopuminen pieteetillä remontoidusta ( ja edelleen keskeneräisestä ) tuvasta. 

Työ ja elämä, hyvinvointi itselle ja koko perheelle - siinäpä ne perheellisen elämän isot ydinkysymykset. Nuori tuskailee välillä kun ei vielä tiedä miksi isona alkaisi, äiti tuskailee välillä kun ei tiedä onko oma ala tulevaisuudessa vielä se joka tuo myös elannon. Rakkaus työhön ei aina riitä ja se on surullista, sillä omaa työtäni niin mielelläni vielä muutaman vuosikymmenen tekisin. 

Näistä mietteistä ja siivouspäivän tuoksinnasta, ihanaa viikonloppua Teille kaikille!




Ei kommentteja: