15. maaliskuuta 2017

Vesiputista aurinkoon


Aamulla pysähdytti hoitolan ovessa ollut teksti, joka muistutti siitä tärkeimmästä " elämästä nauttiminen on parasta kauneuden ja terveydenhoitoa ". Minun viikkoni alkoi vasemmalla jalalla, maanantaina kaikki otti päästä, eikä mistään suunnitellusta tumtunut tulevan yhtään mitään. Iltapäivällä olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin, pakkaamaan laukkuni, ja nostamaan säästötilin tyjäksi, jotta voisin vain karata jonnekin kauaksi.  Niin kuin usein, yön yli nukkuminen sai tiistaina vielä kiikuttamaan matkalaukun takaisin komeronperälle.  Välillä uskoani parempaan tulevaisuuteen koetellaan huolella, mutta onneksi vain pieninä ohimenevinä hetkinä. 
Tiistaina jaksoin taas uskoa itseeni ja sain aikaan paljon tehokasta työskentelyä sen unelmatyöni saavuttamisen eteen - aika näyttää johtaako se sitten mihinkään...
Ehkä kummallisella koulutustaustalla olevaa sosiaalialan ihmistä ei vain kaivata mihinkään mielenkiintoiseen, ehkä pitäisi tyytyä siirtelemään papereita pinosta toiseen. Ainaisesta työnarinastani huolimatta tiedostan etten ole asiani kanssa yksin, moni muu samanikäinen ja hyvällä koulutuspohjalla oleva painii aivan saman maailmantuskan äärellä, ja se on lohdullista. Toivotaan että minulle ja teille muille käy hyvin, ja löydämme paikkamme.

Keskiviikon, ja tiistain aherruksen, kunniaksi kiiruhdin heti aamulla elämäni ensimmäiseen shiatsu hoitoon. Shiatsusta tiesin ennalta sen, että hoito juontaa juurensa muinaiseen Japaniin ja kyseessä on erityisen lempeä kehoterapian muoto. Hoitoaika meni ohi yhdessä hetkessä ja olin aivan muissa maailmoissa muutama minuutti hoidon aloittamisen jälkeen. Ja mikä ihaninta, oli mahtavaa olla kerrankin hoidossa joka ei tuottanut kehoon kipua. Hoidon aikana tuli olo kuin kovia kokeneita kohtia olisi lempeästi silitelty ja puhalleltu eheämmiksi. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen huomasin kotona ettei mihinkään kohtaan satu. Viikkoja kiristellyt ja vihlonut olkapääkin rauhottui hoidon jälkeen oloihinsa, ja sunnuntain maakuntamatkailusta ärähtänyt alaselkä oli taas rauhoittunut ennalleen. Kipujen häviämisen myötä oli hävinnyt myös takaraivossa jäytävä huoli ja jatkuva stressi. Edes kotimatkalla alkanut vesisade, ja yhtenäiseksi vesiputiksi muuttuneet kadut eivät saaneet hyvää tuultani häviämään.

Luvan kanssa taidamme Kerttulin kanssa ottaa illan rauhallisesti, laittaa saunapesään tulet ja ihastella odotellessa kotimatkalla ostettuja kirsikanoksia.

- Arki saa odottaa suosiolla huomiseen.





Ihanaa loppuviikkoa !



Ei kommentteja: