14. tammikuuta 2017

Pieni ystävä on poissa

Mette 

2000- 2017




Meidän perheemme koki valtavan suuren menetyksen eilen, kun mummukissamme Mette saateettiin viimeiselle matkalleen vakavan sairauden pahennuttua nopeasti. Vaikka tiesimme nauttivamme jo jatkoajasta, niin aina päivät käyvät vähiin äkisti ja liian nopeasti.  
Meidän mummukissamme sairastui seniori-ikäisenä nisäkasvaimeen, joka operoitiin onnistuneesti, mutta roihahti uudelleen vajaa kaksi vuotta myöhemmin. Kasvaimet ovat siitä inhottavia seuralaisia että niiden taltuttamiseksi ei ole hirvittävän paljon tehtävissä,  ja omistaja joutuu päätöksissään punnitsemaan nopealla aikataululla eläimen etua ja hyvinvointia. 

Vaikka eilinen oli raskas ja itkunsumentama päivä koko perheelle, olemme silti onnellisia niistä mahtavista vuosista joita saimme pienen ystävämme kanssa viettää. Omassa elämässäni Mette on ollut olemassa koko aikuisikäisen elämäni, ja kiinteä osa elämän suruja ja tähtihetkiä - tarjoten aina pyyteettömän rakkautensa ja kissamaista terapeuttista seuraa.  
Mette oli kotimme hyvä henki ja aito hyggeilijä. Mummukissan lempiharrastus oli nautiskella koti-illoista takan vieressä, kiikkustuolissa lampaantaljalla kellien. Rauhallisella ja tassut maassa olevalla olemuksella oli positiivinen vaikutus koko meidän perheeseen, ja koti tuntui kodilta kun siellä asui pienenpieni kodinhenki.
. Eilen kotiin tullessa koti tuntui tyhjältä ja kylmältä, vaikka jäihän meille vielä toinen pieni ystäväinen Ella. Ella kuitenkin kuuluu vielä nuoristolaisiin, eikä pahemmin hyggeile tai istuskele ihmisten höpötyksiä kuuntelemassa. Ella nauttii mielummin omista puhistaan ja hieman aktiivisemmasta elämänmenosta. 
Perheessämme on muutaman vuoden aikana oltu kurjassa tilanteessa, ja olemme yksi kerrallaan joutuneet luopumaan vanhenevista eläinystävistämme. Meten poismenon myötä Ella jäi perheemme ainoaksi lemmikiksi, enkä usko sen olevan suostuisa tilanne Ellan hyvinvoinnin kannalta. Pian olemme tilanteessa jossa Ellalle olisi hyvä löytää kaveri arkipäiviä ilostuttamaan, etteivät ihmisten työpäivät muutu turhautavan pitkiksi ja yksinäisiksi.
 Vaikka usein kissoja väitetään erakoiksi, niin omakohtainen kokemus on että kissakin nauttii kyllä lajitoverin seurasta tai parhaimmillaan seurasta lajista riippumatta. Vanhan Heka kanimme ollessa vielä elossa meillä nähtiin useinkin onnellisena tuhiseva läskikasa, joka koostui kahdesta pulleasta kissaneidistä ja yhdestä pikkiriikkisestä kääpiökanista - kaikki sulassa sovussa ja ennen muuta onnellisina.

 Mette tuli meille aikoinaan aivan liian pienenä orpopentuna, joka oli vailla väliaikaista kasvatuskotia. Rankkojen alkuvaiheiden jälkeen pieni tomera neiti asettui kuitenkin niin napakasti osaksi perheen elämää, että pennusta luopuminen alkoi tuntua meistä ihmisistä mahdottomalta. 
Ja hyvä että asettui, sillä emme olisi osanneet aavistaa millaisen helmen porukkaamme saimme. 
Mette on ollut perheessämme erityisesti minun kissani, mutta osoittanut kiintymystään aiina kaikkia kohtaan, ja  kantanut huolta erityisesti perheenjäsenten sairastellessa. Välillä pieni sairaanhoitaja suhtautui työhönsö varsin hellyttävällä antaumuksella ja poistui työnsä äärestä vain syömään ja hiekkalaatikolle. Mummelillamme oli myös aivan ilmiömäistä tunneälykkyyttä, jota saimme ihastella liki viikottain. 

Olen usein todennut edesmenneistä eläinystävistä, niiden opettaneen minulle ihmisyyttä enemmän mihin kukaan toinen ihminen olisi koskaan kyennyt. Ennen kaikkea eläinystävät ovat opettaneet elämään täysillä tässä hetkessä, ja olemaan murehtimatta mennyttä tai tulevaa -  ja se taito jos jokin on jotain mitä meidän ihmisten pitäisi jaksaakin opetella päivittäin.

Eilen tulimme eläinlääkärin luota kotiin, että Ellallakin on mahdollisuus nähdä, ja ehkä ymmärtää että yksi on nyt porukastamme poissa. Iltapäivällä vein mummelin maallisen majan tuhkaamoon, josta tuhka on noudettavissa ensi viikon aikana. 
 Perheemme lemmikkejä varten on eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämällä eläintenhautausmaalla hautapaikka, mutta tähän aikaan vuodesta haudan kaivaminen jäiseen maahan on aivan mahdoton urakka. Talven ajan säilytämme tuhkan kotona, ja kevään tullen hautaamme tuhkan samaan hautaan muiden kanssa. Meille pysyvä hautapaikka on ollu tärkeää, mutta tuhkanhan voi toki halutessaan ripotella johonkin itselle tai lemmikille rakkaaseen paikkaan, tai säilyttää kotona.

Eilen pääsin hieman yllättäin toimittajan haastateltavaksi tuhkaamovierailullani, ja kertoilin hieman omista ajatuksistani lemmikin poismenoon liittyen. Vaikka oma olo hetkessä oli väsynyt, niin oli silti mukava sanoa pari sanaa todelle tärkeään asiaan liittyen. 
Vaikka surulliset päätökset ovat aina raskaita, niin on kuitenkin lopulta ihmisen vastuulla huolehtia siitä että lemmikki saa hyvän elämän lopuksi myös arvokkaan kuoleman. Itse koen arvokkaana ja tärkeänä olla mukana pienten ystävien turvana loppuun saakka, vaikka se aina yhtä raskasta ja surullista onkin. Suru kokeminen taitaa kuitenkin elämässä olla hinta siitä että olemme saaneet rakastaa - ja kuinka onnekkaista saamme siitä osasta ollakaan. 

Jos teidän perheessä mietitään tällaisia hieman surullisia asioita, niin neuvon kysymään vaihtoehdoista vaikka omalta tutulta eläinlääkäriltä, tai tutulta lemmikinomistajalta. Minulle itselleni tieto on tuonut turvaa ja olen selvinnyt tilanteissa ainakin auttavan tyynenä.
 Surulle ja itkulle ei kukaan voi mitään, ja eläinlääkärit ovat kyllä varmasti tottuneet näkemään muitakin itkeviä omistajia kuin minut, uskon että monella eläinten parissa työskentelevällä on myös omakohtaista kokemusta menetyksen kipeydestä, sekä tarvittavaa hienotunteisuutta omistajien kohtaamiseen.  Monelle meistä eläintenystävistä oma lemmikki on äärimmäisen tärkeä ja niiden menetyksestä koituva suru aivan yhtä oikeutettua surua, kuin muistakin suurista menetyksistä koituneet itkut. 

Jos mietit tuhkaukseen liittyviä asioita, niin kehoitan ottamaan yhetyttä vaikka omaan eläinlääkäriin ja tiedustelemaan hänen yhteistyömahdollisuuttaan alueellisen tuhaamon kanssa. Useimmila klinikoilla on nykyisin todella hyvät yhteistyösuhteet laadukkaiden palveluntuottajien kanssa ja klinikoiden henkilökunta osaa neuvoa käytännönasioiden järjestämisen suhteen.

Meidän perheessämme on kokemusta kahdesta tuhkaamosta, joista kummassakin olemme saaneet aivan uskomattoman lämmintä ja hyvää palvelua. Näihin molempiin pääset tutustumaan linkeistä alla:








Ei kommentteja: