8. tammikuuta 2017

Pakkasviikonlopun puuhia

Taas on se aika talvikaudesta, kun koululaisten luisteluvuorot alkavat ja aina se luistimille kapuaminen on yhtä huteraa aluksi... Meidän nuoren luistimille oli käynyt hyvin perinteisesti, eli ne olivatkin kutistuneet kesän aikana aivan liian pieniksi. Vanhat kaunot päästettiin uuteen kotiin ja nuori valitsi itselleen uusiksi menopeleiksi todella kauniit reebokin lämminvuorelliset luistimet, joissa varpaat pysyivät lämpiminä vähän kipakammassakin pakkasessa, 
Meno näytti niin mukavalta, että teki mieli kaivaa omatkin vanhat kaunot komerosta, mutta tässä kohtaa omaa kuntoutumista saattaa olla parempi pitäytyä vielä noissa turvallisemmissa harjoittelumuodoissa, toistaiseksi..

Turvallisuudesta puheen ollen, oma kuntouttelu jatkuu ja perjantaina salilla sai huhkia aivan itsekseen, kanssaihmisten ilmeisesti paettua pitkän viikonlopun viettoon tai kaaduttua influenssan myötä treenivapaan viettoon. Vaikka oma hissutteleva treenaaminen, varsinkaan yksikseen, ei aina ihan hirveästi motivoi, niin positiivisten tulosten myötä treeni innostus taas kuitenkin jostain viriää. 
Kivuttomuus on vielä pieni ohikiitävä hetki, mutta se kuitenkin on ja tuntuu ihanalta kuukausien kipujakson jälkeen.  






Niin kuin kaikki mukavat asiat, myös viikonloppu perheen kanssa kuluu aivan liian nopeasti ja ensi viikolla odottaa taas vähän yksinäinen arki kun muut lähtevät töihin ja kouluun, eikä itse vielä pääse mukaan normaaliin arkeen ja elämään. 

Nyt taidan laittaa villasukat jalkaan, ja köllähtää miehen viereen sohvalle jatkamaan Kokkolan kaupungin historian ihastelemista. Tunnustan hurahtaneeni kirjaan aivan sydänjuuriani myöden.

Ei kommentteja: