3. tammikuuta 2017

Aamukävelyllä kotikaupungissa






Aamun hiljainen hetki, kauniit vanhat talot ja yön aikana satanut uusi puuterilumi - suloisuutta! Aamukävelyllä mietiskelin elämää, hitaasti mutta varmasti.  Mietin mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä työkseni, jos se olisi jotain muuta kuin oman alani työtä. Saako 35 vuotiaana olla jo niin hurja, että heittäytyy johonkin itselleen ihan vieraaseen? 

Parempi ehkä vain huokaista ja uskoa siihen että elämä kantaa. Usein syyllistyn siihen että murehdin asioita jo ennalta. Oma isäni tapaa lohduttaa sanomalla, että asioilla on tapana järjestyä. Kontrollointiin taipuvaiselle ihmiselle tämän elämän tosiasian sietäminen on joskus kuitenkin äärimmäisen vaikeaa.. 

Mutta nyt nautitaan murehtimisen sijasta. Kaupunkiin on viimeinkin saapunut talvi ja pakkanen paukahtelee tuvan nurkissa kiitettävän napakoissa lukemissa, mikä tarkoittaakin sitä että on aika alkaa takan ja hellan lämmitykseen. 

Koittakaahan tarjeta!



Ei kommentteja: