8. syyskuuta 2016

Mummun kutimista

 
Tänä iltana metsälenkki tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kiireinen viikko ei ole tarjonnut hetken lepomahdollisuutta, ja suorastaan tunnen kuinka oman ärsykekynnyksen ylittymisen raja lähestyy lähestymistään. Aikuisikäisenä olen huomannut. että stressaavan työn ja rajattoman ärsykekuorman yhtälö on minulle todella huono.  Raskaat viikot vaativat veronsa ja kaipaan hiljaisuutta ja ärsykevapaata ympäristöä palautuakseni.  Jatkuva tietotulva vie voimat todella nopeasti ja ilman palautumisaikaa oma hyvinvointi kärsii.
 
Omat akut latautuvat onneksi helposti ja hyvin arkisista asioista, kuten metsälenkistä, tallielämästä tai valokuvaamisesta. Joskus hetki takkatulen lämmössä istuskellen voi riittää siihen että stressimäärä vähenee. En osaa sanoin kuvata sitä ahdistusta joka minut valtaa esimerkiksi Helsingin kaduilla, isoissa hälyisissä tiloissa tai betonisessa kaupunkiympäristössä. Ystäväni nauraa minun " maalaisuudelleni ", koska en suostu Helsingissä vieraillessa ajautumaan ihmisten kiireeseen, vaan kuljen paljon verkkaisemmalla vauhdilla ja saatan ajautua keskusteluun ventovieraiden kanssa. Kiire ja meteli on yhdistelmistä kamalin ja silloin suorastaan tunnen kuinka energia häviää minusta.
Hiljainen metsä, hevosella tai ilman, on paikka jossa mieli oikeasti lepää. Elämän parhaita hetkiä on kulkea talvi-iltana metsäsä hevosen kanssa, kuun valaistessa kulkua. Minä ja vanha hevoseni rakastimme kumpikin niitä yhteisiä reissuja, erakkoluonteisia kulkijoita kuin olemme molemmat.
 
Tänään oli ihanaa mennä metsälenkin jälkeen lämpimään suihkuun ja kiskaista pyjaman kaveriksi mummun kutomat villasukat. Illan iloksi taidan laittaa takkaan tulet ja nauttia tästä hetkestä. Huomenna on onneksi jo perjantai ja sitten on taas aikaa aidoille asioille.
 
Voikaa hyvin !
 
 
 
 
 

Ei kommentteja: