3. syyskuuta 2016

Elämän ihmettelyä ja keskiaikapäiviä





 
Hieman liian kiireinen viikko päättyi perjantaina tallille, jossa sain ihastella oman neidin ja nuoren hevosen hienolta näyttävän ystävyyden alkua. Jaksan aina ihmetellä oman tyttären lempeää ja kunnioitavaa suhtautumista hevosia, ja yleensäkin kaikkea elollista kohtaan - ehkä on niin että jos on saanut lempeyttä osakseen, osaa sitä itse myös muille antaa.
 
Omassa arkielämässä olen kuluneen viikon aikana ihmetellyt aikuisten ihmisten kykyä olla kohtaamatta kanssaihmisiään. Itse olen ihmisenä äärimmäisen ujo, ja jään päsmäröintiä mielummin kuuntelijan rooliin. Ujoudesta huolimatta kuitenkin kanssaihmisten kohtaaminen on minulle äärimmäisen tärkeää, toivon että kanssaihmiset kokevat itsenä arvostetuiksi ja merkittäviksi.  Viikon aikana eteeni tulleet tilanteet, joissa koin itse tulleeni sivuutetuksi, olivat hämmentävän ikäviä, mutta toisaalta kanssaihmisten käytös taitaa kuitenkin kertoa hieman enemmän heistä itsestään kuin minun vajavaisuudestani. Surullinen taito se kuitenkin on, eritoten maailmassa jossa on aivan tarpeeksi negatiivista jo muutoinkin.
 
Onneksi maailmassa kuitenkin on niin paljon hyvääkin, eritoten vuorovaikutus ihanien hevos ja eläinystävien kanssa. Perjantain talli- ilta sai huolet haihtumaan harteilta tehokkaasti, ja muistin taas mitkä kaikki asiat tässä omassa pienessä elämässäni ovat tärkeimpiä.  Huolien karkoitustyö jatkui vielä tänäänkin, kun suuntasimme neidin kanssa ensin ostoksille ja humputtelun jälkeen iltapäiväksi ihastelemaan keskiaikapäivien tunnelmaa Kirkonmäelle. Kauniin syksyisen iltapäivän kruunasi Rohanin tallilaisten upea turnajaisesitys ja maaseutu- ja kotinaisten loihtimat pullakahvit.
 
-  Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein.
 
Ihanaa viikonloppua Kaikille!

Ei kommentteja: