23. maaliskuuta 2017

Uusia tuulia

 Viime päivät ovat mennee kuin sumussa. Perjantaina sain työtarjouksen omasta kotikaupungistani, ja kutsun tulla keskustelemaan asiasta tarkemmin heti seuraavana maanantaina. Ja niin minulla oli maanantaina uusi työ, kotikaupungista, yhteisöstä jossa kehittämistyön kerrottiin olevan jopa suotavaa. Kotiin tultuani puhelin soi ja uutta työpaikkaa tarjottiin toisiksiparhaasta kaupungista eli Kuopiosta, mutta sille varsin houkuttelevalle tarjoukselle jouduin sanomaan kiitos ei, vaikka Kuopiota niin paljon Keski- Pohjalaisella sydämelläni rakastankin.

Pian alkava uusi työ toikin sitten mukanaan monenmonta pientä kriisiä, kuten vaatekriisin, hiuskriisin ja verokorttikriisin. Kaksi kolmesta on saatu tässä kohtaa onnellisesti taltutettua, mutta hiuskriisi odottaa vielä taltuttamistaan myöhäisempänä ajankohtana. 

Tällä hetkellä olo on ennen kaikkea onnekas ja onnellinen. Olen saanut toipua fyysisesti melkein entistä ehommaksi, syksyn tapaturman jäljiltä. Tosin tomeraa salillakäymistä ja kotijumppaa vielä jatketaan. Hetken murehdin maailmaa ja työasioiden järjestymistä, ja mietimme perheenä vakavasti muuttoa toisaalle, vaikka meidän tapauksessamme se olisi ollut paluuta meille kaikille tuttuun ja turvalliseen. Surullista olisi kuitenkin ollut pidentynyt välimatka isovanhempien luokse, sekä luopuminen pieteetillä remontoidusta ( ja edelleen keskeneräisestä ) tuvasta. 

Työ ja elämä, hyvinvointi itselle ja koko perheelle - siinäpä ne perheellisen elämän isot ydinkysymykset. Nuori tuskailee välillä kun ei vielä tiedä miksi isona alkaisi, äiti tuskailee välillä kun ei tiedä onko oma ala tulevaisuudessa vielä se joka tuo myös elannon. Rakkaus työhön ei aina riitä ja se on surullista, sillä omaa työtäni niin mielelläni vielä muutaman vuosikymmenen tekisin. 

Näistä mietteistä ja siivouspäivän tuoksinnasta, ihanaa viikonloppua Teille kaikille!




15. maaliskuuta 2017

Vesiputista aurinkoon


Aamulla pysähdytti hoitolan ovessa ollut teksti, joka muistutti siitä tärkeimmästä " elämästä nauttiminen on parasta kauneuden ja terveydenhoitoa ". Minun viikkoni alkoi vasemmalla jalalla, maanantaina kaikki otti päästä, eikä mistään suunnitellusta tumtunut tulevan yhtään mitään. Iltapäivällä olin jo valmis lyömään hanskat tiskiin, pakkaamaan laukkuni, ja nostamaan säästötilin tyjäksi, jotta voisin vain karata jonnekin kauaksi.  Niin kuin usein, yön yli nukkuminen sai tiistaina vielä kiikuttamaan matkalaukun takaisin komeronperälle.  Välillä uskoani parempaan tulevaisuuteen koetellaan huolella, mutta onneksi vain pieninä ohimenevinä hetkinä. 
Tiistaina jaksoin taas uskoa itseeni ja sain aikaan paljon tehokasta työskentelyä sen unelmatyöni saavuttamisen eteen - aika näyttää johtaako se sitten mihinkään...
Ehkä kummallisella koulutustaustalla olevaa sosiaalialan ihmistä ei vain kaivata mihinkään mielenkiintoiseen, ehkä pitäisi tyytyä siirtelemään papereita pinosta toiseen. Ainaisesta työnarinastani huolimatta tiedostan etten ole asiani kanssa yksin, moni muu samanikäinen ja hyvällä koulutuspohjalla oleva painii aivan saman maailmantuskan äärellä, ja se on lohdullista. Toivotaan että minulle ja teille muille käy hyvin, ja löydämme paikkamme.

Keskiviikon, ja tiistain aherruksen, kunniaksi kiiruhdin heti aamulla elämäni ensimmäiseen shiatsu hoitoon. Shiatsusta tiesin ennalta sen, että hoito juontaa juurensa muinaiseen Japaniin ja kyseessä on erityisen lempeä kehoterapian muoto. Hoitoaika meni ohi yhdessä hetkessä ja olin aivan muissa maailmoissa muutama minuutti hoidon aloittamisen jälkeen. Ja mikä ihaninta, oli mahtavaa olla kerrankin hoidossa joka ei tuottanut kehoon kipua. Hoidon aikana tuli olo kuin kovia kokeneita kohtia olisi lempeästi silitelty ja puhalleltu eheämmiksi. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen huomasin kotona ettei mihinkään kohtaan satu. Viikkoja kiristellyt ja vihlonut olkapääkin rauhottui hoidon jälkeen oloihinsa, ja sunnuntain maakuntamatkailusta ärähtänyt alaselkä oli taas rauhoittunut ennalleen. Kipujen häviämisen myötä oli hävinnyt myös takaraivossa jäytävä huoli ja jatkuva stressi. Edes kotimatkalla alkanut vesisade, ja yhtenäiseksi vesiputiksi muuttuneet kadut eivät saaneet hyvää tuultani häviämään.

Luvan kanssa taidamme Kerttulin kanssa ottaa illan rauhallisesti, laittaa saunapesään tulet ja ihastella odotellessa kotimatkalla ostettuja kirsikanoksia.

- Arki saa odottaa suosiolla huomiseen.





Ihanaa loppuviikkoa !



7. maaliskuuta 2017

Kalkkimaalausta


Olen päässyt muutamaan otteeseen ihastelemaan kauniisti kalkkimaalilla toteutettuja seinäpintoja, ja jäänyt haaveilemaan kalkkimaalatuista seinistä myös omassa kodissa. 
Makuuhuoneen remontointi antaa vielä odottaa oman voinnin kohenemista, joten päätin odotellessa jatkaa pienempää pintaremonttia alakerran pikkuveskissä. 

Pienen googlettamisen jälkeen totesin ettei kaupungissamme haluamaani maalia myydä, ja päädyin tilaamaan purkin naapurikaupungista PPDecora nimisestä sisustusliikkeestä, jolle kiitos todella nopeasta palvelusta! Linkin takaa pääset kurkistamaan liikkeen maalivalikoimaa, josta löysin jo houkuttelevan sävyn myös makuuhuoneen maalausurakkaan..


Lähtötilanne pikkuveskissä oli surullinen. En ymmärrä että näitäkin tapetteja piti viikkotolkulla odotella saapuvaksi.,, 
 Lohdullista kuitenkin on että mielen muuttuessa asialle oli onneksi jotain tehtävissä. 


Koska olin nämä seinät on asumiseni aikana uusittu, tiesin että pohjatyöt on tehty huolella, ja tapetti on lujasti kiinni alustassaan - tästä rohkaistuneena radikaali päätökseni maalata kalkkimaali mattapintaisen tapetin päälle.


Ensimmäisen maalauskerran jälkeen pelotti jos tapetit kuitenkin rullautuvat seiniltä, sillä maali itsessään on huomattavasti perinteistä maalia paksumpaa. Mutta kierroksesta selvittiin muutaman esille nousseen pienen ilmakuplan tuomalla jännityksellä. Vuorokautta myöhemmin pienet kuplatkin olivat oienneet ja pohja näytti varsin tasaiselta.
Kun ensimmäinen maalikerros oli kuivahtanut maalasin seinät vielä kertaalleen, jonka jälkeen seinä saa kuivahtaa loppuviikon ennen listojen ja kaapistojen kiinnitystä. 


Pidän lopputuloksesta valtavasti jo nyt, ja seinä on ihanan lämmin ja elävästuktuurinen, jos pintaa vertaa vaikka perinteiseen tapettiin. Tavalliseen maaliin verrattuna pinta on särmämpi ja minun makuuni viimeistellympi.  

Näistä tunnelmista ihanaa alkanutta viikkoa ja oikein ihanaa huomista naistenpäivää !!





5. maaliskuuta 2017

Hiihtoloman päätös


Hiihtoloman aikana ehdittiin tänä vuonna paljon, ja huomenna koittaa taas meidän perheessämme arkinen aherrus, koululaisen startatessa koulutielle ja miehen suunnatessa töidensä ääreen. Itse jatkan alkuviikosta kodin remonttiurakkaa ja jään jännityksellä odottamaan keskiviikon sairaalavisiittiä, jonka jälkeen toivottavasti ollaan taas palan matkaa viisaampia jalan kuntoutuksen suhteen. Summa summarum, hiihtoloma on ollut ihana ja on ollut mahtavaa viettää taas kiireetöntä aikaa oman perheen ja läheisten kanssa. 

Tänään aurinko paistoi rannikolla niin ihanasti, että suuntasimme päiväkävelylle merenjäälle ja välipalalle reittimme varrella olevalle nuotiopaikalle. Perheen nuoren mielestä lämmin mehu ja jauhomakkarat notskilla ovat ihan parasta, ja niinhän ne ovatkin. Vauhdikkaan viikon ja reissaamisen jälkeen se tavallinen arki on parasta just nyt. 

Ihanaa alkavaa viikkoa rannikolta toivottelee

T






2. maaliskuuta 2017

Tampere



Alkuviikosta perhe pakkasi matkalaukkunsa ja suuntasi laskettelukohteiden sijasta kaupunkilomailemaan Tampereelle. Punatiiliset tehdasrakennukset, ja kaupungin selkeä teollisuuskaupungin leima sai rannikon tytön sydämen läikähtämään, jollain hyvin tutulla ja lämpöisellä tavalla. Tammerkosken alue on kevät-talvisessa asussaakinkin huikean kaunis, ja ensimmäinen päivä vierähti kameran kanssa rantoja kulkien ja ihastellen.




Rakkautta ilmassa.. 


Tampere yllätti positiivisesti paitsi kauneudella, ja varsin kattavalla pikkuputiikki tarjonnallan, myös varsin rikkaalla kahvilatarjonnallaan - joista koko perheen ehdottomaksi lempikahvilaksi valikoitui suloinen Aaltosenkadulla sijaitseva kissakahvila Purnauskis. Suloisten asukkaiden lisäksi kahvilan menu oli piristävän erilainen - ja mikä tärkeintä, tarjoilut myös varsin herkullisia.
 Tämä pienoinen kahvila vaikuttaa niin suositulta, että pöytävarauksen tekemällä varmistat parhaiten seurueesi paikan suloisten kissaystävien vieraana.




Kaupungin ihastelun, shoppailun, kissakahvilan ja kiipeilypuiston jälkeen oli hyvä palata tukikohtaamme, joksi tällä reissulla valikoitu keskustahotelli Torni. Useiden kehujen jälkeen osasin odottaa hotellin oleva takuuvarmasti loistava yöpymiskohde, mutta 18 kerroksen huone yllätti silti kaikessa upeudessaan! Tilava ja kaunis, sopivasti rouhea huone, tarjosi hotellissa harvinaisen totaalisen hiljaisuuden ja uskomattomat maisemat.




 Viimeisenä iltana hetki hyvässä seurassa Moro sky barissa, jossa mahtavan tunnelman lisäksi loistava valikoima myös paikallista pienpanimotarjontaa. Kylmä Viskuri kauniissa lasissa, 25 kerroksessa Tampereen kattojen yllä. Se jos jokin sai rannikon tytön sydämen läikähtämään.

Tampere - teit vaikutuksen xx




21. helmikuuta 2017

Aivan tavallinen tiistai


Pieni flunssanpoikanen on pitänyt perhettä otteessaan, ja pienen hetken jo luulin että pöpö vie myös äidin mennessään, vaan mikäpä se pahaan pystyisi.. Koululainenkin alkaa pääsemään jo taudista jaloilleen ja perheessä startattiin taas suhteellisen tavalliseen arkiviikkoon - poislukien tietysti kotona hengaileva äiti ihminen, joka alkaa olemaan aivan täynnä vasenta lonkkaa.  Muutaman paremman päivän jälkeen koittaa edelleen se " ei niin hyvä päivä ", ja  kuntoutuminen ei vaan enää tunnu etenevän. Tänään ihana auringonpaiste houkutteli kävelemään totuttua pidemmälle, ja se ei tänään tuntunut maailman parhaalta ajatukselta kropan puolesta. Pienellä lisälenkillä tosin  löysin muutaman mielenkiintoisen kuvauspaikan, jonne täytyy jonain aurinkoisena aamupäivänä unohtua kuvaamaan kameran kanssa. 


Aamulenkin jäljeen mieli piristyi lempparipaidasta ja villasukista, jonka myötä kivun kanssakin on taas hieman helpompi elää. Yritän jaksaa muistutella että kyse on kuitenkin vain ohikiitävästä tunteesta, enkä suostu antamaan mokomalle vihottelevalle nivelelle kovinkaan suurta osaa elämästäni. Toisina päivinä kivun blokkaaminen onnistuu, toisina taas onnistuu vähän huonommin. 
Kovasti huomaan jo haaveilevani töihin palaamisesta, vaikka uudesta työstä ei ole vielä tietoakaan. Tai itseasiassa on sen verran, että olen jo hakenut kahta uutta työpaikka, ja toiseen työpaikkaan liittyen löytänyt myös uskomattoman upeaa lisäkoulutusta ( josta en kuitenkaan uskalla vielä unelmoida edes varovaisesti.) Ei auta kuin tehdä parhaansa ja toivoa että se riittää. 
Aikuisena työn etsiminen on yllättäin vaikeaa, eritoten ihmiselle joka on tottunut siihen että töihin pyydetään. Hiekkalaatikon ulkopuolella uusien haasteiden saaminen vaatiikin sitten ihan eri tavalla 
yritystä, ja erehdystäkin.


Kuntouttelun ja unelmatyön metsästyksen lisäksi arki on pyörinyt kodin ja sisustamisen ympärillä. Tällä hetkellä työnalla on verhojen vaihto, ja likaisten ikkunoiden taivastelu. Viltit ja talviset tekstiilit ovat matkanneet pyykkikoneen kautta komeroon, ja kotona on meneillään jälleen kerran yksi sisustusoperaatio - tällä kertaa vintissä.  Lähimarketista mukaan tarttui viikonloppuna muutama pussillinen suloisia helmililjoja, joista osa odottelee vielä ruukutusta ja loppusijoituspaikkaa. Sijoittelun pienenä haasteena on perheen pienimmäinen, Kerttu nimittäin, jolla on kumma taipumus maistaa ( ja retuuttaa ) aivan kaikkea.. Maistelun lisäksi utelias seikkailia on myös uskomattoman etevä kiipeilijä ja ilmeisesti kramofonin neulalla rokotettu, sillä virtaa riittää aikaisesta aamusta yömyöhään, Mutta kaikesta huolimatta suloinen lisän olemme perheeseemme saaneet.


Aktiivisen päivän jälkeen on mukava hengähtää, laittaa takka tulille ja nauttia pieni hetki hiljaisuudesta.  Aurinkoisten päivien jälkeen pakkanen jaksaa rannikollakin kiriä vielä napakoihin lukemiin, ja takan lämmitykselle on vielä tarvetta. Ellakin osaa hakeutua tuvan parhaaseen paikkaan -perintökeinutuoliin takan kylkeen. 

Näistä tunnelmista ihanaa viikkoa 

Voikaa hyvin

T






15. helmikuuta 2017

Y.S.T.Ä.V.Ä


Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
– he eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.





Nuoren neidin elämää seuranneena, olen usein miettinyt, kuinka merkityksellinen voimavara ystävyys oikein onkaan. Nuorten, ja nuorten aikuisten elämässä ystävät ovat usein vielä elämän keskiössä, mutta jotain tapahtuu siinä elämän taitekohdassa, jossa paljon puhutut ruuhkavuodet alkavat.
 Todella moni omakin ystävä jäi aikoinaan vauvantuoksuisen arjen jalkoihin, ja väsymyksen vuoksi unohduksiin, mutta onneksi ystävät olivat ystävyydessään varsin sinnikkäitä ja jaksoivat odottaa pölyn laskeutumista - mutta eivät toki aivan kaikki. 

Muualla asuneena, ystäviä ja ystävyyttä on aikuisiällä oppinut arvostamaan aivan uudella tavalla. Vuorovaikutteisten ihmissuhteiden merkitys korostuu kun elämää parsii kasaan paikkakunnalla, josta tuttua on entuudestaan silloinen kotiosoite, reitti työmaalle ja toinen reitti ruokakauppaan - niissä hetkissä ihminen tuntee itsensä aika orvoksi, yksinäiseksikin. 
Toki työyhteisökin tyydyttää osan sosiaalisen elämän tarpeesta, mutta kyllä työelämän ulkopuoliset ihmissuhteet ovat kuitenkin elämän suola ja voimavara. 

Itse elän tällä hetkellä jonknlaista murrosvaihetta ystävyysuhteiden suhteen, sillä sairastelun vuoksi olen jo tovin ollut etäämmällä omasta " toisesta perheestäni " eli hevosmaailmasta, jota paikkaamaan on tullut uusi harrastusyhteisö. Oman elämäni oikeat ystävät asuvat pitkin poikin maailmaa, mutta onneksi samasta kaupungista ja automatkan takaa löytyy myös muutama fyysisesti rutistettava ystävä - ja tietysti samasta osoitteesta se ystävistä tärkein eli oma puoliso. Joskus mietin että jos miehestäni ei olisi tullut puolisoni, kuuluisi hän varmasti parhaiden ystävieni joukkoon.

 Aamukahvin ääressä ihastelin miehen eilen tuomia ruusuja ja ajattelin, että vaikka elämä ei ole täydellistä niin onni on juuri näissä hetkissä - omassa kodissa, parisuhteessa ja perheessä. Ja mikä ihaninta, en ole onnellisuuteni kanssa yksin, sillä Ylen tämän viikon uutisen mukaan Suomalaisella parisuhteella menee hyvin - KLIK - ja se jos jokin on paras uutinen pitkiin aikoihin. 

Ihanaa loppuviikkoa ja aurinkoisia ulkoilupäiviä rannikolta toivottelee

T