19. syyskuuta 2017

Syksy siirtolapuutarhalla

Sunnuntain iltapäivä meni kuin siivillä kun kiertelin pitkin Tullimäen suloista siirtolapuutarha-aluetta. Tänä vuonna alue oli avoinna poikkeuksellisesti syysaikaan, suureen keskipohjalaiseen sadonkorjuujuhla kekriin liittyen.

Perheessämme on eletty pikkumökkikuumetta jo tovin aikaa, erityisesti minun toimestani, ja myytävien pikkumökkien tarjontaa on tarkkailtu netistä jo pidemmän aikaa. Miehen unelmointia rajoittanee tietoisuus siitä että nykyisissäkin vanhoissa riittää työleiriä yhdeksi ihmiselämäksi, eikä varsinaista hinkua uuden lomapuuhastelun äärelle näin ollen ole. Tuleva pikkumökki saisi siis olla jokin kuntoinen, ei aivan autenttisessa asussa oleva tuulenkaato.

Tullimäellä suurin osa pienistä siirtolapuurahamökeistä oli todella hyväkuntoisia ja omistajiensa pitkän aikavälin urakoinnin tulosta. Osa omistajista oli halunnut saada valmista nopeasti, osa taas suhtautui palstaansa ( ja elämään ) armollisemmalla kiireettömällä asenteella.  Jokainen palsta ja mökki alueella on omanlaisensa ja selkeästi asukkaidensa oloinen. Alue on perustettu v. 1946, jolloin alueen palstoilla viljeltiin ajanmukaisesti pääasiassa hyötykasveja.
Vuosien saatossa alue kehittyi ja sinne tänne nousi pieniä suloisia siirtolapuutarhamökkejä. Tänä päivänä hyvinhoidetulta alueelta löytyy pienten palstojen ja mökkien lisäksi paljon yhteistiloja mm.saunatilat. Hyötyviljelyn lisäksi palstoilla on todella taidokkaasti toteutettuja pieniä puutarhoja, taidetta ja oivaltavasti toteutettuja pieniä oleskelualueita.

Alueen kauneuden lisäksi liikuttivat alueen asukkaat. Vieraat toivotettiin avosylin tervetulleeksi tapahtumaan ja toistekin ja myytävistä kohteista alueella vinkkailtiin. Päivän lopuksi sydän oli täynnä monta sydäntäläikähdyttänyttä tarinaa ja kotona lahjaksi saatu kukkakimppu muistuttaa siitä millaista elämä siirtolapuutarhalla voisi olla.










10. syyskuuta 2017

Keskiaikapäivät










Arki, treenit ja opiskelu ovat pitäneet niin kiireisenä että olen unohtanut kirjoittaa loppuun terveiset tämänvuotisilta keskiaikapäiviltä. Tänä vuonna keskiaikapäiviä vietettiin Kokkolassa 1-2.9 ja vuoden teemana oli reformaatio. Tänäkin vuonna Kaarlelan kirkon ympäristö täyttyi käsityöläiskojuista, sekä ihanista pienistä ruokapaikoista. Markkinahumun lisäksi tapahtumaan kuuluvat tiestysti myös ihanat Rohan tallien ritarit, sekä joka vuosi ihastuttavat turnajaiset. 

En muista milloin näimme Rohanien esityksen ensimmäistä kertaa, mutta kuvia uudella koneellani esityksestä oli tallella 2013 lähtien. Tämänkertaiset kuvanikin ovat koontia vuosien varrelta, joista osa tuoreita otoksia tämänvuoden turnajaisista. Turnajaisten lisäksi vietin hetken vanhassa vihkikirkossani hiljentyen, ja on se ihmeellistä kuinka tuoreessa muistissa oma vihkipäivä edelleen mielessäni on. Kirkon käytävää kävellessä muistan aivan tarkalleen miltä tuntui kun ovet kirkkoon avattiin, kuinka mahtavasti häämarssi soi ja miltä hääkimpun ruusut ja ruiskaunokit tuoksuivat - ruiskaunokit jotka kukkakauppias oli aamulla kerännyt oman kotinsa kukkapenkistä. Tulevan anopin ompelema hääpuku oli juuri sellainen josta unelmoin ja ompelijan tekemät kymmenet kirjailut olivat juuri niin kauniit kuin pitikin. Uudet hääkengät hiersivät hieman, jännitti ja kirkon käytävä tuntui mielettömän mittaiselta. 

Henkilökohtaisen fiilistelyni lisäksi, Kaarlelan kirkossa olisi ollut mahdollisuus päästä kuulemaan myös mielenkiintoista seminaaria kirkkokruunun arvoituksesta, mutta valitettavasti tänä vuonna seminaarit jäivät osaltani välistä. 

Ihana tapahtuma on kehittynyt vuosi vuodelta ja tavoittaa ihanasti kaikenikäisiä kaupunkilaisia. Muutamana vuonna olemme päässeet tutustuttamaan muualla asuvia ystäviämme tapahtumaan, ja pääsääntöisesti kaikenikäiset ovat olleet haltioituneita tapahtumasta. Eräältä vuodelta mieleen on jäänyt erityisesti eräs pieni prinssi, joka oli aivan mykistynyt päästessään osallistumaan K.H Renlundin museon järjestämälle lasten turnajaisradalle ihan oikeassa ritariajan hengessä. Pienelle miehelle reissu Kokkolaan oli kesän ehdoton kohokohta, josta puhuttiin kotona vielä kuukausia myöhemmin. 

Ehkä nähdään ensi vuonna?

Nyt kutsuvat sadepäivän ilot - eli sohvanmutka ja henkilöstöjohtamisen kirja. Opiskelun iloja!

Ihanaa sunnuntaita just Sulle!





26. elokuuta 2017

Rakkaudesta Remonttiin - Renovera med Kärlek


Sateisena aamupäivänä oli loistavaa aikaa kierrellä ihastelemassa kotikaupungin suloisia vanhoja taloja. Toista kertaa järjestettävä Rakkaudesta Remonttiin avasi oven 15:sta vanhasta talosta lauantaina melkein koko päiväksi.
Itse osallistuin Kokkolan tapahtumaan ensimmäistä kertaa ja päälimmäisenä tunteena tapahtumasta jäi lämmin ja ihana vastaanotto. Oli ihanaa nähdä kauniita ja ajatuksella remontoituja koteja, sekä suloisia pihoja. Kierros toi paljon ajatuksia ja motivaatiota oman vanhan talon remontin jatkamiseen, sekä myös lohtua siitä että on olemassa muitakin perheitä jotka uurastavat remontin äärellä vuodesta- ja taas vuodesta toiseen.
Mieskin taisi saada vertaistukea erään talon miespuoliselta asukkaalta listojen laittoon ja tapetointiin liittyen..

Tapani vastaisesti tänään keskityin pääosin ihastelemaan ja hakemaan inspiraatiota oman perheen kotia varten, mutta alla muutama tunnelmakuva myös muistoksi teille.

Ihanaa venetsialaisviikonloppua Kokkolasta toivottelee

Tanja












19. elokuuta 2017

Juthbackan markkinat






Vapaapäivä vierähti Juthbackan markkinoita kierrellessä. Mitään erityistä hankittavaa ei listalla tälle vuodelle ollut, mutta nuori neiti toivoi tutun nahkamyyjän kojun löytymistä ja markkinalakuja totta kai! Tarvittavat hankinnat saatiin tehtyä ja hyvässä kelissä oli mukava kierrellä loputkin myyntikojut. Muutama itselleni mieluinen myyjä ei tänä vuonna ollut paikalla ja muutoinkin tapahtuma oli itselleni tänä vuonna pienoinen pettymys. Parhaat kaupat oli varmastikin tehty jo eilisen aikana ja lauantaina jäljellä oli muutamien käsityöläiskojujen lisäksi yksityishenkilöiden kirppispaikkoja. Kaikkineen jäin kaipaamaan niitä muutamia uupuvia kauppiaita, mutta oli mukavaa päästä taas osalliseksi markkinatunnelmasta ja iloisten kanssaihmisten seurasta. 


No ensi vuonna uudella innolla - nyt täytyy lähteä valmistautumaan illan Kahakka festareihin!



22. heinäkuuta 2017

Lättähatulla jätskille Ykspihlajan asemalle









Viikonlopulle oli sovittu nuoren neitimme oma päivä, joka tarkoitti kiireetöntä shopailureissua, kesäkaupungista nauttimista ja herkuttelua.  Kesäkaupungista ja auringosta tarpeeksi saatuamme tallustelimme juna-asemalle ja ajelimme vielä suloisen lättähatun kyydissä Ykspihlajan asemalle jätskille. Ihana päivä ja lättähattu, sekä herttainen vanha konduktööri teki meihin lähtemättömän vaikutuksen!












16. heinäkuuta 2017

Sielunmaisemaa








Millään en olisi malttanut palata kaupunkiin, mutta arki kutsuu taas huomenna muutamaksi päiväksi. Unelmoin tänään kalliolla istuskellessani suoloisesta mustasta pienestä mökistä, jota ympäröisivät harmaat suloiset terassit ja alas mereen laskevat kalliot. Perheeni ei ymmärrö unelmaani, koska perinteinen perhe arvostaa mökkimatkaa, maalaismaisemaa ja lämmitystä. Minä taas haaveilen karuun saaristolaismaisemaan sijoittuvasta, kesäasuttavasta askeettisesta asumuksesta, jota voisi viileinä kesäiltoina lämmittää perinteisesti kamiinalla. Haaveilen sijoittavani kaminan suurien ikkunoiden eteen, jotta samaan maisemaan mahtuvat sekä meri että tuli.

Haave on aika pieni, mutta kuitenkin hieman liian suuri yhden naisen toteutettavaksi... Mutta ehkä joskus ? 




28. kesäkuuta 2017

Tankar
















Joskus harvoin vastaan tulee jotain näin kaunista. Suomen kesä, aurinko, meri ja saaristo - oikeasti, ihminen ei tarvitse mitään muuta ollakseen onnellinen.
Suloista kalastajakylän rouheaa idylliä, herttaisia vanhoja tarinankertoja pappoja ja meri-ilmaa. 

For her the ocean was more than a dream, it was a place she needed to visit to find herself and when she returned to the city, you could see the sun in her eyes, the wind in her hair and taste the infinite salt on her lips.
- Jose Chaves